Minä olen joka minä olen Itsessään luova olento, yhteydessä Luojaan Jumalaan. Yhteys korkeimpaan hyvään mahdollistaa ymmärtämisen laajenemisen ulkoisesta sisäiseen ja sitä kautta taivaalliseen, henkien asuttamiin sfääreihin. Oikotietä hyvään hyvyyteen ei ole olemassa. Kuvitelmat, luulot ja opin kappaleet jättävät tyhjyyden sisäiseen olemiseen ja erheen kautta ihminen voi kuluttaa elämänsä illuusioiden etsiskelyyn. Ulkoinen maailma vetää tietämättömiä puoleensa ja aistien korostuminen eksyttää ihmisen yhä alemmas todellisesta todesta. Haluamisen elämä hukuttaa henkisyyden ja ihminen tuhoaa oman moraalisen perustansa. Kuitenkin jokaisessa luodussa on kipinä henkisyyttä, koska sielu on Jumalasta. Kuitenkin vapaa tahto haluineen ajaa ihmisen kriiseihin ja pahuuteen. Jos ihminen kääntyy pois Jumalasta, hän tekee tilaa pahuudelle. Jumala on korkein hyvä ja hänen poissa olonsa takaa helvetin pääsyn ihmisen mieleen ja mielikuviin. Yksinkertaistettuna, ihminen valitsee ja toteuttaa oman taistelunsa itseään vastaan. Heikkotahtoinen haluaa aina vain enemmän ja vastustuskyky murenee murenemistaan, koska paha kasvaa sitä mukaa, kun ihminen uppoutuu astiensa vietäväksi. Ymmärrys omasta luomisvoimasta on avain hengen kirkkauteen. Pimeys loittonee sieltä mihin valo pääsee. Etsi ensin Jumalan valtakunta, käänny sisäänpäin, opettele jos et vielä ole oivaltanut. Mihin kiinnität huomiosi, se kasvaa, voimistuu ja tulee eläväksi.